Korut koukuttaa - hurahdin täysin!

Tustuin korumaailmaan ensi lasteni kautta kun tyttäret molemmat ovat innoissaan pujoittelemassa helmiä kuminauhaan - ja meillä niitä helmiä riittää :o)

Pujottelin niitä itsekin erilaisia ja seurasin samalla kuinka joku oma ystäväni ja tutun tuttu olivat tehneet aivan ihania "aidon" korun näköisiä ihanuuksia sekä lahjoiksi että jopa myyntiin. Mietin pitkään, että olisikohan minustakin siihen, mutta en jaksanut heti miettiä materiaaleja ja työvälineitä yms. Se jotenkin vaikutti niin työläältä ja aivan liian tekniseltä. Melkeinkö pitäisi sepäksi opiskella?


Kunnes..sain kokeilla ensin rautalankaan pujottamista seimikerohossa (katso sinienkeli) ja sitten myöhemmin samaisessa kerhossa ihan oikeilla pyöröpihdeillä helmien kiinnittämistä kiinnityshelmien avulla vaijeriin ja lukkojen kiinnittämistä. Kerhossa valmistui tällaisia tekeleitä.

Olin myös lainannut kirjastosta erilaisia helmityökirjoja, joista kiinnostavimmat olivat ehdottomasti ne haastavimmat joissa taivutettiin metallilankaa ja tehtiin itse lenkit, lukot ja riipukset koruihin. Ensin ostin kahdet pihdit - pyöröpihdit ja leikkurit ja aloin kokeilla hieman paksummalla hopeoidulla kuparilangalla kieputtamista. Kyllä siitä ensimmäiset lenkitkin syntyivät, mutta miten ihmeessä ne pitäisi karaista, eli kovettaa pysymään muodossaan??!

Kokeilin näiden kuvassa olevien lenkkien kohdalla vasaroimista kivialustan päällä, mutta joko metallilanka litistyi täysin tai siihen tuli lommoja eikä lenkki näyttänyt kovin kauniilta. Vasaroimalla hyvin läheltä helmeä myös helmen pinta alkoi halkeilla.. Voiko se nyt tosiaan olla niin hankalaa, ja kovasti oli halu oppia ja ymmärtää..  

Sitten päätin kokeilla ohuemmalla metallilangalla virkkaamista helmien kanssa, joka oli tosi kivaa.Tämä kaulakoru ei kuitenkaan istunut niin kauniisti kuin toivoin, mutta nopeaa sen työstäminen ainakin oli kuin sain käyttää jo tuttua työvälinettä - virkkuukoukkua.

Luin lisää opuksia ja lopultakin löysin ratkaisun, lattapihdit joilla kevyesti painamalla metallilanka pysyi hyvin muodossaan ja tuli lujasti kestävä lenkitys! Nyt vaan kokeilemaan ja erilaisia muotoja kieputtelemaan, niin eiköhän tämä rouvakin opi. Ja 5-vuotias tyttärenikin innostui :o)

Kerron lisää edistymisistäni ja lisään vielä jonkin puuttuvan kuvan tähänkin piakkoin. Voi, että kun innostaa!