Mamman ikioma koru

Kun teen itselleni korun, en säästele materiaaleissa vaan haluan siitä mahdollisimman näyttävän ja mahdollisimman ihanan, kuin sellaisen jonka itse haluaisin saada toiselta lahjaksi. Miksi? Koska osaan..

Itselle tehty koru ei myöskään koskaan ole haaskausta. Kun käytän siihen ihan kaikki parhaat helmeni, tiedän, että saan ne joskus takaisin ja niistä voi ehkä joskus vielä tehdä toisen korun. Tai, kuten tässä uusimmassa korussani kävisi, saisin siitä useamman, sillä pienemmälläkin määrällä näitä upeita helmiä saisi jo oikein näyttävän korun :).

Tällä ajatuksella en siis koskaan kitsastele kun teen korun itselleni.

Ja, tällaista korua ei sitten olekaan kenelläkään muulla, sillä tämä on ihan ikiomani, Mamman koru!

Valoa pimeään

Olen jo pitkään katsellut kaupoista lyhtyä, mutta en millään ole löytänyt mitään unelmakuvaani sopivaa. Lyhdyn tulisi olla  tarpeeksi iso, jotta se näkyisi etukuistillamme. Sen pitäisi olla iloinen ja värikäs ja lisäksi lapsiperheelle sopivan kestävä. Värikkyys oli se haaste, koska kaupoista löytyy enimmäkseen vain tylsiä perinteisen näköisiä lyhtyjä.

Joten, kun sopivaa ei löytynyt, päätin tehdä sellaisen itse..tai vielä parempi, yhteisenä projektina lasten kanssa!

Ostin ensin Clas Ohlsonista suuren lasipurkin, ison paketin erivärisiä kreppipapereita ja serviettilakkaa.

Leikkasimme lasten kanssa ensin kreppipaperista ison kasan pikkuisia kolmioita eri väreissä ja lakkasimme ne sitten kiinni lasipurkkiin. Työ oli aika sottaista mutta lopoutulos oli tosi kaunis! 
Tässä vielä kuva valoisassa ja pimeässä kynttilän palaessa:

Kaunis lopputulos ja varmasti ainutlaatuinen!

Posted via Blogaway

Ei pöllömpi puhelin

Koulun alettua oli uudelle koululaisen puhelimelle saatava ihana uusi kotelo. Keräsin ideoita ja tyttöni sai sitten itse vslita niistä parhaimman.

Tämä ihana pikkupöllö ei ole oma luomukseni, vaan sain idean täältä: https://www.etsy.com/shop/ohmycake/sold.

Huopa on ehdoton suosikkimateriaalini, sitä on niin helppo työstää, värejä on vaikka mitä ja lopoutulos on kestävä.     

Koululainen ottaa ylpeänä esiin puhelimensa nyt vain koteloa esitelläkseen. Tästä pitää nauttia ennen kuin puhelimen sisältö vie voiton..

Posted via Blogaway

Koruja koruja koruja..

Viimeisen parin vuoden ajan olen keräillyt koruntekoa varten tarvikkeits ja helmiä siinä toivossa, että pääsen toteuttamaan itseäni ja luomaan uusia oman näköisiä koruja. Tähän asti olen enimmäkseen tehnyt koruja omaan käyttöön, mutta mieli tekisi tehdä useampia ihan myyntiin asti :). Jos siis taidot vain riittävät ja kysyntää löytyy..

Kesän ja syksyn aikana olen vähitellen saanut jo jotain aikaiseksikin. Tässä muutamia esimerkkejä, joista alimman kuvan korut on jo myyty työpaikallani. Eli eiköhän ostajia löytyisi..

Posted via Blogaway

Keväällä viherkeijut heräävät, ja välillä innostuvat istuttamaan jotain aivan uutta..

 

Keväisin ikkunalaudallani tungeksivat monenlaiset erilaiset pikkutaimet innolla odottamassa kesän auringon lämpöä ja ulos pääsyä. Tänä vuonna taimille saatiin kivat värikkäät pienet kasvihuoneet,  alkukevään synttäreiltä yli jääneet muovimukit. Tuntuvat ainakin viihtyvän hyvin mukin lämmössä.

Tämän kevään yllättäjätaimi ei kuitenkaan ole mikään pikkutaimi, vaan tässä vaiheessa sitä voisi jo kutsua melkein puuksi: 




Helmikuussa nuorempi tytöistäni innostui keräämään syömistämme lempiherkuistamme, avokadoista, kivet. Kun ne olivat aikansa kuivuneet pöydällä ja hän oli ne kuorinut, päätti hän että ne pitäisi istuttaa. Niin laitoimme kolme avokadon siementä isoon ruukkuun ja ikkunan alle seisomaan. Siinä se multaruukku seisoi varmaan kuukauden ja sai vettä vain harvoin kun sitä muistettiin katsella ja ajattelin jo, että kohta heitän sen pois..kunnes, one fine day - yllätys olikin suuri, kun keskellä ruukkua sojotti pitkä tikku, jonka päähän vähitellen tuli kauniit lehdet. Nyt se näyttää jo näin hienolta ja vieressä kasvaa pari muuta pikkupuun alkua. On kyllä ihana yllätys, meidän ikioma pikku avokadopuu! Suosittelen kokeilemaan.

Mukavaa js aurinkoista alkanutta kevättä, myös sammakot ovat jo alkaneet kevätpuuhansa :)






Posted via Blogaway

Ufoilua

Mitä tekee askarteleva äiti kun koulun iltapäiväkerhossa järjestetään UFO-juhlat ja lapsi saa pukeutua ufoksi? - Hän ei ryntää kauppaan asuja etsimään, vaan kaappeihin aarteita metsästämään.

Kaapista löytyneistä kahdesta huovutetusta tomaatista ja tähdestä, kuparilangasta, parista narunpätkästä ja kuumaliimalla liimatusta keltaisesta huopapalasta kyyhättynä pantan kiinni syntyi tällaiset upeat Ufon silmät juhlia varten. Mitä mieltä itse olet, kehuista ja oman lapsen onnesta mitattuna itse askartelu kannattaa!

Posted via Blogaway

Uusia päivityksiä :)

Lasteni kasvaessa olen ilokseni huomannut, että itselleni jää pitkän tauon jälkeen jälleen enemmän aikaa luovalle ajattelulle ja tekemiselle. Tässä siis uusi postaukseni vuodelle 2015, joka ei varmasti jää viimeiseksi!

Haluaisin kovasti jakaa teille kaikkea mitä olen hiljaiselon aikana ehtinyt tuottaa, ja lisäänkin varmasti niistä valikoituja kuvia myöhemmin. Kuitenkin uuden alun innoittamana, haluan nyt heti alkuun tuoda teille esiin tunnelmaa aivan uusimmista, hetki sitten valmistuneista, jutuista.

Vaikka en olekaan toteuttanut yhtä paljon, olen kuitenkin aktiivisesti suunnitellut ja kerännyt inspiraatiota tulevaa varten. Olen ollut aktiivisesti mukana Pinterestissä; löydät minut laidassa olevan linkin kautta, josta pääset näkemään millaiset asiat minua innostavat, ja esimakua siihen, mitä tulevissa postauksissani voi esiintyä.

Tässä ensi alkuun viimeisin, eilen valmistunut työni: kauluri nuorimmalleni, joka on virkattu pylväin 7 -veljestä Raita - langasta, joka on suosikkini. Yksinkertainen malli, mutta kaunis ja tosi käytännöllinen kun ei tarvitse enää kaulaliinoja sitoa.