Korut koukuttaa - hurahdin täysin!

Tustuin korumaailmaan ensi lasteni kautta kun tyttäret molemmat ovat innoissaan pujoittelemassa helmiä kuminauhaan - ja meillä niitä helmiä riittää :o)

Pujottelin niitä itsekin erilaisia ja seurasin samalla kuinka joku oma ystäväni ja tutun tuttu olivat tehneet aivan ihania "aidon" korun näköisiä ihanuuksia sekä lahjoiksi että jopa myyntiin. Mietin pitkään, että olisikohan minustakin siihen, mutta en jaksanut heti miettiä materiaaleja ja työvälineitä yms. Se jotenkin vaikutti niin työläältä ja aivan liian tekniseltä. Melkeinkö pitäisi sepäksi opiskella?


Kunnes..sain kokeilla ensin rautalankaan pujottamista seimikerohossa (katso sinienkeli) ja sitten myöhemmin samaisessa kerhossa ihan oikeilla pyöröpihdeillä helmien kiinnittämistä kiinnityshelmien avulla vaijeriin ja lukkojen kiinnittämistä. Kerhossa valmistui tällaisia tekeleitä.

Olin myös lainannut kirjastosta erilaisia helmityökirjoja, joista kiinnostavimmat olivat ehdottomasti ne haastavimmat joissa taivutettiin metallilankaa ja tehtiin itse lenkit, lukot ja riipukset koruihin. Ensin ostin kahdet pihdit - pyöröpihdit ja leikkurit ja aloin kokeilla hieman paksummalla hopeoidulla kuparilangalla kieputtamista. Kyllä siitä ensimmäiset lenkitkin syntyivät, mutta miten ihmeessä ne pitäisi karaista, eli kovettaa pysymään muodossaan??!

Kokeilin näiden kuvassa olevien lenkkien kohdalla vasaroimista kivialustan päällä, mutta joko metallilanka litistyi täysin tai siihen tuli lommoja eikä lenkki näyttänyt kovin kauniilta. Vasaroimalla hyvin läheltä helmeä myös helmen pinta alkoi halkeilla.. Voiko se nyt tosiaan olla niin hankalaa, ja kovasti oli halu oppia ja ymmärtää..  

Sitten päätin kokeilla ohuemmalla metallilangalla virkkaamista helmien kanssa, joka oli tosi kivaa.Tämä kaulakoru ei kuitenkaan istunut niin kauniisti kuin toivoin, mutta nopeaa sen työstäminen ainakin oli kuin sain käyttää jo tuttua työvälinettä - virkkuukoukkua.

Luin lisää opuksia ja lopultakin löysin ratkaisun, lattapihdit joilla kevyesti painamalla metallilanka pysyi hyvin muodossaan ja tuli lujasti kestävä lenkitys! Nyt vaan kokeilemaan ja erilaisia muotoja kieputtelemaan, niin eiköhän tämä rouvakin opi. Ja 5-vuotias tyttärenikin innostui :o)

Kerron lisää edistymisistäni ja lisään vielä jonkin puuttuvan kuvan tähänkin piakkoin. Voi, että kun innostaa!

Angry Birds pipot ja muutama Barbien vaatekin..

Ei edes meidän perheessä olla säästytty siltä hurjalta Angry Birds villitykseltä, joka kaikissa lapsiperheissä näyttäisi vallitsevan ja valtaavan koko kodin. Olihan se selvä, että kun vahigossa eksyin googlettamaan Angry Birds pipoja, oli mulla kahdet naamat kurkkimassa olan yli ja kertomassa, että mä haluan ton kun mä olen se punainen ja mulle toi. Eihän siinä muu auttanut kuin ryhtyä töihin.

Angry Birds - ja Salama..

Pipojen pohjat virkkasin täältä löytyneillä ohjeilla ja tällainen oli lopputulos, kun applikoin naamat huovasta. Aika kivat jos saan itse kehua! Minä sainkin sitten kunnian pukea päähäni sen mustan pommin kun nuorimmainen lopulta päättikin, että hän onkin mieluummin tuo "Punainen Auto" eli Salama McQueen :o). Ohje Salama-pipolle löytyy samaiselta sivustolta.

Nyt kelpaa!

Barbie-juttuja

Vanhempi tyttäreni sai Barbeja synttärilahjaksi ja yhtenä päivänä mietin, että ne kyllä kaipailisivat hieman lisää vaatteita. Viimeksi tein sen virkaten, mutta nyt muistin, että alunperin perustinkin tämän blogin ajatuksella tehdä vanhoista vaatteista ja kangaspaloista jotain uutta lapsilleni. Nyt ovat lapset kasvaneet sen verran, että kangasta on oltava enemmän ja haasteet kovenevat, mutta Barbiet koonsa puolesta sopivat tähän ideaan mainiosti! Eli lähdin heti kaivelemaan vanhoja tilkkulaatikoitani ja löysinkin vaikka mitä kivaa materiaalia. Ihan vain Barbeja katselemalla ja silmin mittaamalla syntyivät ensimmäiset "kaavat", joista valmistui hetkessä tällaisia tekeleitä. Näitä pitää saada tehdä lisää heti kun taas ehdin ja inspiraatio iskee.

Tässä paidassa on vanha keltainen college pala ja kauluksessa ja vyötäröllä vähän fleece kangasta antamaan jämäkkyyttä. Hihat olivat tässä ehkä hieman liian kapeat ja ovat siksi vaikeat pukea, joten näissä on vielä oppimista (kuinka ihmeessä tuon hihansuun saisi huoliteltua...olisi kai pitänyt tehdä se ennen hihan sauman ompelua). Pieni nappi koristaa kokonaisuutta ja helmaan sivulle jätin pukemista helpottamaan aukon ja laitoin siihen nepparin. Ihan kiva väriyhdistelmä.

Tässä viitassa on oikeastaan vain velour-kankaan palanen johon kiinnitin kaksi nepparia, ei sen kummempaa ompelua tarvittu. Kangas on sama kuin aikaisempana jouluna ompelemissani tonttulakeissa. Tämän viitan voi pukea joko näin tai pään päälle hupuksi.

 

Tässä hameessa on vain takasauma ja alapäärme, röyhelö oli jo vanhassa paidassani kauluksessa. Antoi tähän kivan lisän.

Tässä fleece-takissa on aikaisemmin lelulampaassa käyttämääni turkiskangasta reunassa. Oli tosi helppo toteuttaa ja kaavakin istuu tosi hyvin.

Nyt vain leikkimään!

Hyvää uutta vuotta 2013, vuosi 2012 on nyt huovutettu valmiiksi :)

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! Aika se vain hurahtaa kun äiti suunnittelee töihinpaluuta ja arki sen kuin vie mennessään. Onneksi sitä ehtii aina välillä pikkuisen hengähtää ja vääntää jokin tekele valmiiksi. Tällä hetkellä tuntuu luonnollisimmalta antaa taas ompelukoneen hieman levätä ja tehdä mukavia nopeita juttuja ihan melkein lennossa, siinä leikin lomassa.

Jos palaan vielä viime vuoteen, niin mukaan on päässyt tällaisia juttuja joulua koristamaan.

Oman lähikappelimme jouluseimiryhmässä tuli tutustuttua neulahuovutukseen, josta tulikin sitten se "mun joulujuttu". Nyt kotiamme koristaa tällainen ihana enkelineitinen ja ovessa komeili vielä pitkään joulun jälkeenkin tämä ihana vihreä kukkakranssi.

"Sinienkelillä" on pohjana muotoon leikattu vaahtomuovipatjan palanen, jonka päälle oli helppo tikittää villaa. Koristeina sillä rautalankaan pujotettuja helmiä löytyy kaulakorusta, siivistä ja pienestä sädekehästä. Tästä tuli koruaskartelun kärpänen puraisemaan ihan kunnolla, josta kerron myöhemmin lisää.

Tämän ihanan vihreän kranssin sisällä on villalangalla muotoon sidottua vanukangasta, josta tuli juuri sopivan pehmeä mutta samalla tukeva alusta. Kranssiin neulahuovutin pinnan sekä ihan omasta päästä nämä joulutähden terälehdet ja lehdet koristeeksi. Kivaa ja helppoa.

Joululahjoja miettiessäni tuli myös seimikerhossa huovutettua tällainen söpöinen nalletaulu, jonka kuvan malli löytyi täältä. Tämä lähti joululahjaksi uuteen kotiin ja tästä sarjassa toinen syntyi helmikuussa..joka kuvasti rakkauden teemasta sitä perinteisintä ja meni lahjaksi iloiselle rakastavaiselle nalleparille.

 

Iloista ja käsityötäyteistä uutta vuotta 2013! Toivottavasti se tuo mukanaan ihanan paljon seikkailuja ja luovia hetkiä.